Taustaa

Liikennejärjestelmä ja maankäyttö vaikuttavat toisiinsa, sillä muutokset maankäytössä heijastuvat liikenteeseen ja päinvastoin. Esimerkiksi uusi liikenneyhteys nopeuttaa liikkumista ja mahdollistaa matkojen ulottamisen kauemmaksi. Ajan myötä parantunut yhteys houkuttelee ihmisiä muuttamaan kauemmaksi, jolloin osa matkoistakin pitenee. Toisaalta myös yritykset, kaupat ja yhdyskunnan muut toiminnot voivat siirtyä uuden liikenneyhteyden palvelemalle alueelle. Maankäytön muutokset puolestaan aiheuttavat liikenneverkkoon uuden kuormitustilanteen, jolloin nopeudet muuttuvat, mikä taas muuttaa maankäytön sijoittumista.

Tässä tutkimuksessa käytetty liikenteen ja maankäytön vuorovaikutusta simuloiva MEPLAN-mallijärjestelmä on kehitetty Englannissa ja sitä on käytetty eri puolilla maailmaa. Mallin toimintaa on Suomessa tutkittu useissa selvityksissä. Vuonna 1991 valmistui ympäristöministeriön julkaisema liikenteen ja maankäytön vuorovaikutusmalleja käsittelevä kirjallisuusselvitys (Ympäristöministeriö 1991), jonka perusteella MEPLAN-menetelmää ryhdyttiin käsittelemään tarkemmin. Seuraavana vuonna tiehallitus ja ympäristöministeriö julkaisivat MEPLAN-esiselvityksen (Tielaitos 1992), jossa tutkittiin MEPLAN-menetelmän soveltuvuutta Suomen oloihin. Selvityksessä keskityttiin mallista muualla saatujen käyttökokemusten arviointiin, tarvittavien lähtötietojen saatavuuden varmistamiseen sekä ensimmäisen koesovellutuksen yksityiskohtaiseen ohjelmointiin.

Vuonna 1993 valmistui koemalli pääkaupunkiseudulle (Ympäristöministeriö 1993). Sen avulla arvioitiin mallin toimivuutta, käytännön mallityön ongelmia, laskettujen liikenne- ja maankäyttöjärjestelmien muutossuuntien oikeellisuutta sekä analysoitiin suomalaisten lähtötietojen käytettävyyttä. Mallilla tarkasteltiin katutullijärjestelmän, Pasilanväylän, Vuosaaren sataman ja Marja-radan vaikutuksia ja lisäksi erillistarkasteluissa tutkittiin liikenteen hinnoittelun (Liikenneministeriö 1994) sekä pääkaupunkiseudulle esitetyn tietullijärjestelmän (YTV 1994) vaikutuksia. Koemalli-projektin teoreettisia taustoja sekä vertailua vastaaviin kansainvälisiin kaupunkirakennemalleihin esiteltiin tielaitoksen julkaisemassa N.N. diplomityössä (Tielaitos 1994). Koemalliprojektista saadut kokemukset ja tulokset olivat rohkaisevia, minkä vuoksi päädyttiin esittämään mallityöskentelyn jatkamista siten, että jatkotyö palvelisi käytännön maankäyttö- ja liikennesuunnitelmien sekä liikennepoliittisten toimien vaikutusten arviointia.